Kehonkoostumusmittaus

Kävin töissä työterveyshoitajan kehonkoostumusmittauksessa just ja ei kyllä hyvältä näytä. Paino 114kg ja painoindeksi 43,1, sisäelinrasva 11, lepoaineenvaihdunta 1918, kehon rasvaprosentti 51,6 ja luustolihasprosentti 22,1. Tekee kyllä ihan hyvää nähdä nämä lukemat paperilla ja lukea mitä se tarkoittaa.

Tammikuun alussa kävin pari kertaa kävelemässä ja siinä tammikuun liikunnat. Toisella kerralla mulla oli sykemittari mukana ja keskisykkeeksi tuli 155, eli rapakunnossa ollaan.

TARTTISKO TEHDÄ JOTAIN!!

Mykoplasma ja muuta höpinää pitkästä aikaa

Paino n.113kg ja ei siis hyvin mene laihdutuksen suhteen, kaikkea muuta ollut viimeaikoina mielessä.

Kuntosalilla yritin kovasti käydä, mutta kevätpuoli meni melkein taukoamatta jossain flunssassa ja lopulta verikokeissa löytyi, että mykoplasmakin on tullut sairastettua ja sain parin viikon antibioottikuurin jonka jälkeen tuo kierre katkesi. Kesä on siis mennyt ihan kivasti vihdoinkin terveenä.

Toukokuussa mulle tehtiin myös NovaSure toimenpide ja menkat on nykyään enää n.3 pv ja näistä kaksi pärjää hienosti pikkuhousunsuojalla joten ISO parannus entiseen. Mä olen niin onnellinen kun tuohon toimenpiteeseen pääsin. Paransi huomattavasti elämänlaatua kun ei tarvitse pelätä menkkoja ja kantaa vaihtovaatteita mukana vuotopäivinä.

Ajatuksissa on siinnellyt nyt, että jotain pitäisi tehdä laihduttamisen suhteenkin, mutta mitä, sitä en tiedä. Pussikuurikin houkuttelee taas kun se vaan oli niin helppoa silloin. Ja taas on painoa niin paljon, että liikunta ei niin paljoa houkuttele. Toisaalta 5-2 dieetti olis pitemmän päälle helpompi.

Jospa teen nyt viikonlopun ajatustyötä ja palaan asiaan maanantaina, eikös se ole tyypillistä, aloittaa maanantaina.

Cheek kutsuu lauantaina stadikalle joten kiva viikonloppu tiedossa :)

Ahaa elämys 40v ja ikäkriisi iski vai iskikö?

Sain juuri ahaa elämyksen, että minä ihan oikeasti täytän vajaan viikon päästä 40v. Kyllähän me ne juhlatkin jo ennakkoon pidettiin miehen kanssa, mutta jotenkin vielä ajatteli että se oikea päivä on sitten joskus...
No, ei auta mikään, kyllä se päivä on ensiviikolla jo.

Minun piti olla lähellä normaalipainoa täyttäessäni 40v, näin mietin vuosi sitten. Mikä on tilanne oikeasti. Painan n.10kg enemmän kuin vuosi sitten! Ainoa mikä edes vähän tässä lohduttaa on se, että painan kuitenkin n.17kg vähemmän kuin pahimmoillani puolitoista vuotta sitten.

Ikäkriisi, no ei mulla ihan oikeasti sellaista ole :) Elämä jatkuu ja ihan hyvällä fiiliksellä mennään eteenpäin. Nyt on taas liikuntapuoli kohdillaan ja ei ne ruokailutkaan ihan mahdottomia ole olleet kun joinain päivinä olen syötellyt tietoja Kiloklubiin ruokapäiväkirjaan. Ei mene sipsiä ja batteryä joka päivä, eikä edes kerran viikossa. Hyvällä mielellä sallin itselleni herkkuja silloin tällöin kunhan en ratkea niitä joka päivä syömään.

Siitä olen äärimmäisen tyytyväinen, että ihan oikeasti se liikunnan ilo on taas löytynyt. Salille tekee mieli niin, että esimerkiksi tänään kahden vaiheilla meniskö vai eikö vaikka joku nuha yrittää vissiin taas iskeä. Nyt on ihan ok olo vielä, aamulla jotenkin tuntui tukkoisemmalta.

Nyt nämä syksyiset viileämmät ilmat sallii myös sen, että voin käydä kaupassa ennen salilla käymistä ja ruokatavarat säilyy autossa sen ajan ihan hyvin :D Salilta en voi mennä suoraan kauppaan kun en vaan halua mennä sinne naama ihan punaisena, täytyy kai sitä sen verran turhamainen olla. Ajan yleensä salilta kotiin suihkuun tai saunomaan.

Perheenäitinä sitä yrittää sovittaa yhteen kauppareissuja, salikäyntejä, lapsen kanssa olo aikaa ja ties mitä kodin askareita ja töissäkin pitää käydä. Kaikkein turhimmalta kyllä tuntuu työmatkaan kuluva aika eli 2h päivässä arkisin, mutta työpaikka on erittäin mieluinen ja en halua mihinkään muuttaakaan joten tällä mennään ja tähän sopeudutaan. Ihana mies on kyllä suurena tukena kun vain mainitsenkin meneväni salille niin aina se onnistuu, jos ei tänään niin huomenna. Mies suunnitteli tänäänkin illalla ottavansa yhden koirista ja menevänsä pojan kanssa metsään evästämään illalla kun koira haeskelee hirviä. Hirvenmetsästys alkaa kohta niin koira saa harjoitusta ja mies ja poika viettää laatuaikaa luonnon helmassa.

Tänään hoituu taas siivouskin kun siivooja tulee ja siistii meidän kodin :D Meillä käy siivooja nyt kahden viikon välein ja se on kyllä ihan mahtavaa! Ihana tänään mennä siistiin kotiin töiden, kauppareissun ja salikäynnin jälkeen :)

Äitiä vähän väsyttää

Viime yö meni nukkuessa vain pieniä pätkiä kun meidän pian 4v poika on kovasti nuhainen ja yskäinen, ei onneksi kuitenkaan kuumeessa. Nukkuminen vaan vaikeaa. Muutenkin kun talossa on lämmintä n.27 astetta sisällä ja ulkona painostava ukkosta enteilevä kostea ilma niin ei ole helppo muutenkaan nukkua. Jos meillä ei olisi makuuhuoneen katossa isoa tuuletinta niin vielä vähemmälle olisi unet jääneet, eli viis sisustuksellisista pointeista meiltä se kattotuuletin ei lähde koska se todella auttaa näillä kuumilla ilmoilla vaikkei niin kaunis olekaan.

Kävin salillakin eilen ja vaikka oli edellisestä kerrasta lihakset hyvinkin kipeinä osa mm. reidet niin ihan kivasti sain ohjelman tehtyä läpi ja kylläpä hiki irtosi! Ihana rehkiä se 1,5h ja sitten kotiin suihkuun ja sylittelemään poikaa ennen kuin hän menee nukkumaan. Kyllä minä nyt jo huomaan, että olen kaivannut sitä "omaa aikaa". Sitä tämä salilla käyminen minulle nyt nimenomaan on. Omaa aikaa jolloin saan nollata aivoni ja rehkiä painojen kanssa ja jaksan taas tehdä kotihommiakin ihan eri tavalla, en vain maata zombiena sohvalla ja miettiä mitä pitäisi tehdä saamatta juuri mitään aikaiseksi.

Alkoi ehkä taas vähän olla jonkinmoisia masennusoireita ilmassa ja kun kerran olen jonkinmoisen masennuksen läpi käynyt niin osaan ehkä paremmin nyt tunnistaa ne oireet itsestäni. Olin myös taas totaalisen kyllästynyt omaan saamattomuuteeni ruokavalion ja liikunnan suhteen. Iso kiitos miehelleni joka mahdollistaa tämän minun salilla käymiseni todella hienosti ja ei yhtään laita hanttiin kun ilmoittelen milloin sinne olen menossa, päin vastoin kannustaa ja on ihanasti tukena.

Salilla näen myös tuttuja ja siskoani, vaikkei siinä nyt suuria juoruta kun omia ohjelmiamme teemme niin aina kuitenkin muutama sananen vaihdetaan ja eilen yksi tutuista kysyi minua täksi päiväksi uloskin tyttöporukalla illalla, mutta en nyt luvannut lähteä kun huomenna on tiedossa isot hääjuhlat :D

Helle, alkavat menkat ja valvominen on nyt sitten saanut aikaan taas turvotusta, inhottava olla kun jalatkin tuntuu ihan pökkelöiltä kun nilkat on turvoksissa ja huomaa sen sormistakin. En ole helle ihminen ja onneksi tänään onkin viileämpi ilma, eiköhän se turvotuskin helpota viikonloppuna kun saa taas kunnon yöunetkin nukkua. Mies on luvannut nukkua pojan kanssa ens yön joten minä saan nukkua kunnolla. Viime yön mies nukkui sohvalla ja me pojan kanssa meidän sängyssä.

Paino oli aamulla tasan 102kg, myös päänsärky oli aamusta seurana johtuen ehkä painostavasta ilmasta, joten ukkosia odottelen edelleen ilmaa selvittämään. Vähän viimeyönä ukkostelikin, mutta ei meille asti ihan yltänyt. Onneksi Miranax tällä kertaa auttoi särkyyn.

Nutrailua edelleen, mutta tauon jälkeen

Mulla meni ihan kivasti toi edellinen nutrausjakso aina sunnuntaille asti jolloin alkoi mahaa polttelemaan ja tuli todella huono olo ja silloin päädyin sitten syömään ihan ruokaa taas. En tiedä mitä se oli, mutta meni aikanaan ohi. Silloin siis nutraus loppui lyhyeen ja painokin uhkasi taas lähteä noususuuntaan valitettavasti.

Nyt aloitin viime maanantaina taas painosta 105kg ja tänään aamulla vaaka näytti 101,7kg. Huomenna sitten näen viikkopunnituksen tuloksen ja nyt on motivaatiokin taas kohdillaan :)

Tänään on äitienpäivä ja sen kunniaksi äitienpäivälounas oli kylläkin ihan ruokaa. Broilerin ohutfile itse marinoituna, pikkuisen riisiä ja salaattia kaveriksi. Kylläpä maistui hyvälle :)

Muuten nyt jatkan ihan noilla nutreilla ja tutuksi tulleella kaavalla eli 4 pussia ja yksi purkki päivässä tasaisesti päivään jaettuna.

Tänään ollaan myös puuhasteltu pihahommia ja kukkapenkit alkaa kivasti heräilemään talvilevon jälkeen. Ihanaa aikaa tämä kevät! Kohta lähdetään myös piipahtamaan puutarhalla josta haetaan anopille kukkanen ja itselle muutama tomaatintaimi.

Aurinkoinen perjantai :D

Hyvällä fiiliksellä :D Paino aamulla sama kuin eilen eli 95,1, mutta eipä enää noussut! Eiköhän se siitä taas laskuun lähde :)

Lämmin aurinkoinen päivä ilmeisesti tiedossa ja ihan mahtavan hyvä fiilis heti aamusta :) Mies lähti reissuun ja palautuu huomenna illemmalla. Tiedossa siis laatuaikaa pikkumiehen kanssa :D

Kävin eilen Prismassa ruokakaupassa töistä lähtiessäni ja vaateosastolla silmiini sattui farkut jotka näytti ihan kivoilta ja menin katsomaan jos löytyisi kokoa 50 tai edes 48. No ei löytynyt kumpaakaan joihin ajattelin sopivani. Kokoa 50 pidin todennäköisesti sopivana ja 48 vois hyvällä tuurilla mennä päälle jos malli sopiva. Oli vain kokoa 46, mutta menin kuitenkin niitä sovittamaan ja nehän oli sopivat! Menivät ihan hyvin päälle ja kuten normaalia mulle niihin pitää vyö laittaa kun vyötärö lököttää, mutta olivat ihan sopivan mittaisetkin. Ne ei olleet edes stretch farkut joita nyt olen vuosikausia käyttänyt vaan ihan tavalliset.

Olen siis edistynyt koon 54 Great Girls malliston stretch farkuista tavallisiin koon 46 farkkuihin :D Ihan uskomatonta, kun jossain vaiheessa tuo 54 oli niin tiukka, että varmasti 56koko olisi ollut sopivampi.

En eilen kuitenkaan vielä ostanut niitä farkkuja, mutta en nyt pääse niistä ylikään joten käyn ne kyllä tänään sieltä hakemassa :D Onhan niille tarvekin kun minulla on nyt yhdet mustat stretch housut jotka on pari senttiä liian lyhyet. Sitten on n.12 vuotta vanhat suorat housut jotka silloin joskus sain siskoltani kun olivat hänelle liian isot. Ja vielä entiseltä työkaveriltani saamat luonnonvalkoiset puuvillahousut. Todella huonoissa kantimissa kyllä vaatevarastoni tällä hetkellä kun niin paljon olen joutunut laittamaan isoja vaatteita pois. Mutta, ei todellakaan haittaa! Täytyy hissukseen täydentää, mutta maltilla koska aikomus koko ajan pienentyä edelleen :D

Illalla kotiin tultuani syötiin grillatut naudanpihvit kera ison kasan salaattia ja hetken huilahdettuani kävin tekemässä 10.9km pyörälenkin johon aikaa meni 45min ja heiluttelin vähän kahvakuulaakin ja kävin pulahtamassa järveen. Kaloreita kului sykemittarin mukaan n.520kcal. Kyllä oli mukava tuon jälkeen istahtaa sohvalle vielä hetkeksi ja sitten nukkumaan. Nukuinkin taas niin hyvin, että en tainnut kun kerran kääntää yöllä kylkeä =)

Mies ei lähtenyt nyt mukaan pyöräilemään kun innostui kahvakuulasta niin, että kävi keskiviikkona ohjatulla kahvakuulatunnilla ja oli kuulemma sen verran tehokas, että eilen ei pyöräily tuntunut hyvältä idealta. Hienoa kyllä, että hän siitä innostui ja voi nyt vähän mullekin paremmin näyttää kuinka tehdä oikein. Voisinhan minäkin sinne tunnille lähteä, mutta kun se on niin myöhään illalla, että pojan iltaunille meno on jo niihin aikoihin niin antaa miehen mennä :D

Syötyjä kaloreita tuli eilen n.1920kcal.

Mietteitä n.1kk nutrauksen lopetuksen jälkeen

Paino tänään aamulla 94,6kg eli noususuunnassa, mutta syykin tiedossa eli menkkaturvotuksia keräillään joten ei aiheuta paniikkia :) Mulla on ollut tapana helposti 1-2kg keräillä noita turvotuksia joten muutama sata grammaa on vielä pientä. Ens viikolla sitten fiilis varmasti taas eri kun tämä pöhötyksen tunne häviää. Nyt on semmoinen olo, että maha on hirmuisen suuri ja pönöttää, mutta ens viikolla kun helpottaa niin tunne on taas ihan eri, sitä odotellessa.

Tuo pöhötys saa kyllä helposti aikaan senkin, että mitä sitä millään on väliä kun kerran jo valmiiksi on turpea olo niin hyvin voin syödä menkkamasikseen mitä lystää ja etenkin jotain rasvaista ja suolaista. No, luulen nyt oppineeni, että niin ei vaan passaa tehdä ja ehkä nuo aiemmat 1-2kg turvotukset on osiltaan johtuneet siitä, että siihen menkkafiiliksiin on tullut syötyä sipsipussi, makkaraperunoita, hesburgeria, mäkkiä ja vaikka mitä ja ehkä makeaa väliin niin menee taas suolaista ja rasvaista paremmin. Jessus, että ihminen voi olla tyhmä!!!

Nyt on sellainen fiilis, että tuo n.3kk nutraus oli ehdottomasti parasta mitä saatoin tehdä itselleni kun olo oli ylipainon takia suorastaan kamala. En jaksanut kiivetä yhtä väliä portaita ilman kauheaa puuskutusta, en päässyt lauteille vauhtia ottamatta ja en jaksanut lähteä liikkumaan. Ehkä vähän masennuksen oireitakin alkoi olla ilmassa ja niitä auttoi varmasti oma huono fyysinen olo ja liikkumattomuus.

Nyt on hyvä olla vaikka ylipainoa edelleenkin on reilusti. Masennusoireet on kyllä kaikki hävinneet ja sen varmasti ulospäinkin huomaa minusta koska ei ole yksi ihminen joka on sanonut, että minä säteilen :) Mulla on vaan niin hyvä olla :)

Liikuntakin kiinnostaa ja just nyt pyöräily ja tuo kahvakuulan heiluttelu yhdessä miehen kanssa on ihan parasta. 3v poika muuten jaksaa liikuttaa ja nostaa 8kg kahvakuulaa. Minä olen joskus käynyt punttisalilla ja spinningissä ja kovasti niistä tykännyt, mutta nyt kun poika on pieni ja mun työpäivät ja työmatkat vie jo niin paljon aikaa niin en vaan raaskii lähteä kuntosalille. Työpäivä 8h ja päälle 2h ajomatkat päivittäin ja ehkä joskus vielä kauppareissu päälle vie vaan aikaa. Todella hyvä ratkaisu on nuo perheen kanssa yhdessä tehdyt pyörälenkit kun poika on joko mun tai miehen kyydissä ja aina yksi koiristakin on mukana. Siihen päälle omalla pihalla vähän kahvakuulaa ja poika katselee ja höpisee mukana, tarvitsisi kuulemma oman kahvakuulan. Pitääkin katsoa miten pieniä niitä löytyisi tai löytyisikö jotain lapsien kahvakuulia. Nyt kesällä sitten vielä voidaan poiketa vaikka mökillä uimassa treenin jälkeen. Ihanaa aikaa perheen kanssa :)

Todennäköisesti tuosta pidemmästä nutrauksesta johtuu kyllä nyt se, että multa lähtee todella paljon hiuksia. Todellakin poikkeuksellisen paljon, mutta kyllä se siitä jossain vaiheessa tasaantuu ja mulla on kyllä paljon hiuksia, että en kaljuksi ole tulossa joten tuo haitta on pientä hyötyihin verrattuna.

Tuossa nutratessa tuli paljon mielitekoja ja opin tehokkaasti niitä vastustamaan ja ne menivät ohi. Se auttaa varmasti vieläkin mua eteenpäin tässä ruokavaliolla laihduttaessa. Jokaiseen mielitekoon ei pidä antaa periksi ja vaihtoehtojakin löytyy. Jos nyt jotain sitten syö ohi ruokavalion niin se sitten ei taas maata kaada ja tekee ihan hyvääkin välillä.

Jos aiemmin menin Hesburgeriin söin kerrosaterian plussana, nyt hyvä kun jaksan syödä juustoaterian normaalina. Ligth limuihin minä en muuten koske, sen kerran kun limua juon se on ihan sitä tavallista.

Jos menin pizzalle niin olihan se koko pizza syötävä vaikka ihan ähkyhän siitä tuli. Nyt kun käytiin pizzalla niin söin vajaan puolikkaan ja siitä jäi hyvä olo etenkin kun juomaksi otin vettä kun ei vaan tehnyt limua mieli.

Nämä valinnat on nyt tulleet ihan itsestään. Ei ole tarvinnut miettiä etukäteen, että syön sen ja sen verran vaan olen syönyt sen verran kuin hyvältä tuntuu ja jättänyt siihen. Edelleen mahalaukku on pienempi ja tulee pidettyä paremmin huoli siitä, että syön pitkin päivää tasaisesti enkä jätä aterioita väliin.

Jotain on nyt todellakin ajatusmaailmassa ruoan suhteen mennyt kohdilleen tuolla mun päässä ja jo oli aikakin :)

79. päivä nutrausta

Eilen tuli viikko 12. täyteen tätä elämänmuutosta ja painoa pudonnut melkein 2kg viikossa. Viime viikolla hävisi -2,6kg. Olen kyllä erinomaisen tyytyväinen tähän painonpudotuksen tahtiin ja siihen miten olen tätä jaksanut. Ei ole ollut edes mitään älyttömän vaikeaa. Hetkittäin on ollut mielitekoja, mutta niitä kun on vastustanut niin hyvin ja mielestäni helpostikin tämä on mennyt. Kaksi viikkoa vielä ja sitten minä jo syön ruokaa, siinä se vasta opetteleminen onkin! Vanhoihin tapoihin ei missään nimessä saa palata. Annoskoot oikeiksi, autossa syöminen pois ja sipsit pois, niin uskon kyllä onnistuvani vielä painoa edelleenkin tiputtamaan joskin hitaammassa tahdissa, mutta ei sillä ajalla niin väliä kunhan suunta painossa vielä olisi alaspäin.

Tänään aamulla paino 98,1kg ja alkaa lähenemään se paino jossa olin n.10 vuotta sitten kun miehen kanssa tavattiin. Painoin silloin n.95kg, mutta aika pian keräsin painoa yli 100kg. Nyt vaaka näyttää jo vaatteet päälläkin alle 100kg =) Voi kun ei ikinä enää moista lukemaa tarvitsisi vaa'alla käydessä nähdä!

Torstaina tulee taas työterveyshoitaja käymään töissä joten menen käymään siellä. Harmi vaan kun se vakituinen on nyt virkavapaalla, mutta käyn joka tapauksessa siellä juttelemassa. Viimeksi jo oli sijainen, mutta hänkin oli todella kannustava ja kehui tuloksiani. Hyvä mieli siitä käynnistä jäi :)

Laskin tänään, että jos laihdun vielä saman kuin tähän mennessä olen laihtunut eli -23,4kg niin painaisin 74,7kg ja sehän olisi loistavaa. Tuonne alle 75kg mun iso tavoite on ja kun sinne pääsen niin täytyy miettiä, että kannattaako tavoitella normaalipainoa joka olisi 67kg vai riittäiskö tuo alle 75kg pysyminen. Kiloklubin laskurikin näytti aamulla, että tavoitteeseen pääsyyn olisi 0,5kg viikkovauhtia 54 viikkoa, eli jotakuinkin vuosi aikaa ja tuo oli tuohon 67kg. Nyt kun on tällä nutrauksella saanut tuon -23,4kg pois ja laihdutettavaa ei olekaan enää kuin n.30kg niin tuntuu huomattavasti realistisemmalta päästä normaalipainoon tai liki sitä. Olen erittäin tyytyväinen tähän nutrauksella painonpudotuksen starttaamiseen ja kun on suht nopeasti saanut noinkin paljon pois ja olo on huomattavasti keventynyt niin alkaisi liikuntakin houkutella ihan eri tavalla. Miehelle sanoinkin, että kun alan syömään niin sitten alan myös pyöräilemään. Nyt keskityn vielä toistaiseksi ihan puutarhahommiin yms. hyötyliikuntaan. Jotenkin tuntuu, ettei olo olisi niin hyvä jos nutraisin ja tässä vaiheessa yrittäisin aloittaa liikuntaa kun kunto on ennestään niin huono.

Mukavia kommenttejakin on tutuilta ja työkavereiltakin tullut tästä muuttuneesta ulkomuodosta, kun kyllähän tämän hyvinkin jo huomaa :) Onneksi vaatekaapista vielä löytyy ihan siedettävää päällepantavaa ja kotona olen pitänyt niitä reilumman kokoisia paitoja ja collegehousuja jotka ei oikein meinaa nyöritettynäkään pysyä päällä. Onneksi me asutaan metsän keskellä joten voin niissä pihahommia tehdä ihan mielin määrin kun en raaskii poiskaan heittää kun vielä jotenkin päällä pysyvät. Jossain vaiheessa täytyy kyllä keksiä mitä noilla isoiksi jäävillä tekisi, kun kaappiin niitä en täytteeksi jätä! Ehkä koitan jotain myydä ja sitten UFF laatikkoon vaan pois näkyvistä.

63. päivä nutrausta

Tänään paino 102,4kg ja pian painan vähemmän kuin mieheni, mitä ei sitten olekaan tapahtunut ilmeisesti koskaan aiemmin. Käsittääkseni painoin enemmän kuin hän jo tavatessamme liki 10v sitten.

Tämän tekstin kirjoitin muualle kertoakseni vähän omasta taipaleestani ja miksi tähän lähdin, mutta päätin sitten kopioida tämän vielä tännekin:

Mulla 63. päivä nutrausta menossa ja laihista kaikkiaan tulee huomenna täyteen 10 viikkoa. Tänään tulos -19,1kg. Mun ylipaino oli reippaasti sairaalloisen puolella ja BMI yli 45 kun aloitin. Nyt BMI38 ja vielä 4 viikkoa menen täysnutrauksella. Sitten kiloklubi saa auttaa mua syömään oikein 18.6. alkaen Tuolloinkin vielä erittäin reilusti ylipainoinen olen joten kyllä mulla on aikaa opetella syömään oikein ennen kun olen lähelläkään normaalipainoa.

Tällä kokemuksella mitä mulla nyt nutrauksesta on niin en missään tapauksessa suosittelisi tätä kenellekään joka on lähellä normaalipainoa, koska ei tässä opi syömään oikein ja viiden päivän kuurilla saat lähtemään reilusti nesteitä ja kehität itsellesi himon yhteen sun toiseen herkkuun ja kun lopetat viikon kuurin saat ne nesteet + äkkiä keräät rasvaakin kroppaan kun olet juuri saanut elimistösi sekaisin lyhyellä tiukalla kuurilla.

Voisin tätä täysnutrausta kyllä suositella nimenomaan sairaalloisesta ylipainosta kärsivälle. Mulla liikkuminen alkoi jo olla tuskaista, porrasvälin nousu aiheutti kamalan huohotuksen ja saunan lauteille nousuunkin piti ottaa vauhtia Olo oli tuskainen kun yritin pukea 2.5v poikaa ulos talvella ja piti kumarrella. Onhan se omasta itsestäkin kiinni, kun liikkuminen oli aikalailla olematonta ja kunto myös olematon. Nyt on tilanne muuttunut, askel on paljon kevyempi ja liikkuminenkin alkaa tuntua kivalta. Puutarhahommat on ihania ja kitkemään penkkejäkin taipuu ihan kivasti. En enää kupsahda portaita kiivettyäni ja saunan lauteille nousu onnistuu ilman sen kummempaa suunnitelmaa kuinka sinne pääsisi. Kyllä se -19,1kg vaan tuntuu!

Onneksi mun perhe, työkaverit ja muut läheiset ja työterveyshoitajakin on olleet tosi kannustavia ja uskon, että ovat jatkossakin Tähän asti tämä on ollut kohtuu helppoa tavallaan tämä täysnutraus. Tukea tulen tarvitsemaan vielä kun siirryn syömään normaalia ruokaa. Onneksi kaikki edellämainitut ovat jo luvanneet kannustaa edelleen, mieskin on aivan ihana Työterveyshoitajan luona käyn kuukausittain edelleen jatkossakin ja syksymmällä otetaan verikokeita.

Minä olen iloinen kun minua on tässä kannustettu ja pidetty huolta

47. päivä nutrausta

Nyt se on saavutettu -15,5kg oli tulos tänään aamulla eli -600g eilisestä. Kyllä nyt tuntuu hyvältä :D
Paino aamulla 106kg. Kohta aletaan lähestyä niitä lukuja joita en ole nähnyt liki 9 vuoteen! Raskauden jälkeen laitokselta kotiutuessani painoin hetken vähän reilu 102kg ja siitä se sitten on noussut noihin huippulukemiin. Raskausaikanahan minä laihduin n.10kg. Eli pitkään tässä on oltu yli 100kg. Miehen kanssa tavatessani painoin 95kg sen muistan ja se oli 2002.

Kävin eilen tekemässä 11,4km pyörälenkin ja aikaa siihen meni 52min. Hain jo satulaan geelisuojuksen jonka joskus olen spinninkiä varten ostanut, alkaa meinaan takamuksessa tuntua näin oudokseltaan ;) Tänään on välipäivä pyöräilystä kun ajattelin lauantaina ja sunnuntaina päästä pyöräilemään vähän pidemmät lenkit taas eli vähän reilu 10km minun tapauksessani luetaan jo pitkäksi pyörälenkiksi :)

Huomenna mulla on kampaaja päivällä ja varmaan pitäisi sitten illemmalla vielä värjätä nämä hiukset kun harmaita on jo niin paljon! Sukuvika se on kun alle nelikymppisenä harmaantuu, mutta väriä vaan päähän niin sillä siitä selviää :)

Viikonloppuna vois myös vähän katsella taas istutuksia ja eilen bongasin kuvastosta kultasade puun/pensaan ja päätin sellaisen haluta niin pitää sille miettiä paikkaa. Koirien häkin viereen pitäisi käydä hakemassa vuorenkilpeä se saisi siihen ihan vapaasti vähän levitä. Pari penkkiä kaipaisi reunustusta ja yksi on vielä talven jäljiltä perkaamatta. Siinäpä sitä viikonlopuksi puuhasteltavaa :)

Nutrausta ja siementen kylvöä

Aloitin taas jälleen kerran laihistelun ja jälleen kerran pahemmista lukemista kuin koskaan ennen :(
Mikä siinä on, että ei vaan usko, että ihan mitä tahansa ja ihan miten paljon vaan sinne suuhun ei voi tunkea ilman, että se kropassa näkyy.

Paino oli maanantai aamuna 12.3.2012 kamalat 121,5kg. Ensimmäinen viikko laihista meni osanutrauksella ja kiloklubiin ruokia kirjailemalla. Kalorit pysyi koko viikon välillä 1600-1200kcal, eli oikein hyvä aloitus ja painoakin viikossa tippui tasan 3kg.

19.3.2012 sitten alkoi täysnutraus, eli ateriankorvikkeilla mennään. Toistaiseksi mennyt oikein hyvin, ainoastaan tiistaina ennen teatteriin menoa käytiin miehen kanssa pikaisesti hesessä ja siellä söin kanasalaatin (sämpylän jätin syömättä).

Tänään aamulla paino oli 118,2kg. Syömiset on menneet hyvin ennakkosuunnitelman mukaan lukuunottamatta sitä, että Nutriletin tomaattipasta oli semmoista huttua, että ei vaan mitenkään uponnut ja vaihtui suklaa shakeen =)

Tänään myös meni multaan mm. basilikan, meiramin, sitruunamelissan, ruohosipulin, valkosipuliruohon, korianterin, persiljan, salaatin, leijonankidan, samettiruusun yms. siemeniä. Kovasti siis jo olisi hinku päästä puutarhahommiin, mutta vielä lumi peittää nurmikkoa ja perennapenkkejä. Odotan kovasti pääseväni näkemään mitä lumen alta on hengissä selvinnyt uuteen kevääseen. Joku rusakko oli ainakin yhtä omenapuuta käynyt maistamassa valitettavasti, mutta eiköhän se siitä vielä selviä kun ei ollut runko ympäriasti syöty. Puutarhani näkee nyt viidennen keväänsä, sen verran ollaan tässä rakentamassamme talossa nyt maaliskuussa asuttu.