Sain juuri ahaa elämyksen, että minä ihan oikeasti täytän vajaan viikon päästä 40v. Kyllähän me ne juhlatkin jo ennakkoon pidettiin miehen kanssa, mutta jotenkin vielä ajatteli että se oikea päivä on sitten joskus...
No, ei auta mikään, kyllä se päivä on ensiviikolla jo.
Minun piti olla lähellä normaalipainoa täyttäessäni 40v, näin mietin vuosi sitten. Mikä on tilanne oikeasti. Painan n.10kg enemmän kuin vuosi sitten! Ainoa mikä edes vähän tässä lohduttaa on se, että painan kuitenkin n.17kg vähemmän kuin pahimmoillani puolitoista vuotta sitten.
Ikäkriisi, no ei mulla ihan oikeasti sellaista ole :) Elämä jatkuu ja ihan hyvällä fiiliksellä mennään eteenpäin. Nyt on taas liikuntapuoli kohdillaan ja ei ne ruokailutkaan ihan mahdottomia ole olleet kun joinain päivinä olen syötellyt tietoja Kiloklubiin ruokapäiväkirjaan. Ei mene sipsiä ja batteryä joka päivä, eikä edes kerran viikossa. Hyvällä mielellä sallin itselleni herkkuja silloin tällöin kunhan en ratkea niitä joka päivä syömään.
Siitä olen äärimmäisen tyytyväinen, että ihan oikeasti se liikunnan ilo on taas löytynyt. Salille tekee mieli niin, että esimerkiksi tänään kahden vaiheilla meniskö vai eikö vaikka joku nuha yrittää vissiin taas iskeä. Nyt on ihan ok olo vielä, aamulla jotenkin tuntui tukkoisemmalta.
Nyt nämä syksyiset viileämmät ilmat sallii myös sen, että voin käydä kaupassa ennen salilla käymistä ja ruokatavarat säilyy autossa sen ajan ihan hyvin :D Salilta en voi mennä suoraan kauppaan kun en vaan halua mennä sinne naama ihan punaisena, täytyy kai sitä sen verran turhamainen olla. Ajan yleensä salilta kotiin suihkuun tai saunomaan.
Perheenäitinä sitä yrittää sovittaa yhteen kauppareissuja, salikäyntejä, lapsen kanssa olo aikaa ja ties mitä kodin askareita ja töissäkin pitää käydä. Kaikkein turhimmalta kyllä tuntuu työmatkaan kuluva aika eli 2h päivässä arkisin, mutta työpaikka on erittäin mieluinen ja en halua mihinkään muuttaakaan joten tällä mennään ja tähän sopeudutaan. Ihana mies on kyllä suurena tukena kun vain mainitsenkin meneväni salille niin aina se onnistuu, jos ei tänään niin huomenna. Mies suunnitteli tänäänkin illalla ottavansa yhden koirista ja menevänsä pojan kanssa metsään evästämään illalla kun koira haeskelee hirviä. Hirvenmetsästys alkaa kohta niin koira saa harjoitusta ja mies ja poika viettää laatuaikaa luonnon helmassa.
Tänään hoituu taas siivouskin kun siivooja tulee ja siistii meidän kodin :D Meillä käy siivooja nyt kahden viikon välein ja se on kyllä ihan mahtavaa! Ihana tänään mennä siistiin kotiin töiden, kauppareissun ja salikäynnin jälkeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti